”TYÖTÄ, TYÖTÄ, TYÖTÄ TEHDÄÄN, JOTTA, JOTTA LEIPÄÄ SYÖDÄÄN” SIPILÄN HALLITUKSEN KÄSITYKSET TYÖSTÄ JA TYÖNTEOSTA EDUSKUNNAN AKTIIVIMALLIKESKUSTELUISSA

Pro gradu -tutkielmassani tutkimusaiheenani on Juha Sipilän 2015-2019 johtaman hallituksen puolueiden kansanedustajien käsitykset työstä ja työnteosta eduskunnan aktiivimallikeskusteluissa. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää yleisemmin käsityksiä työstä ja työnteosta yhteiskunnassamme, jossa aktiivimalli paljon keskustelua herättäneenä työvoimapoliittisena ilmiönä toimi ikään kuin kehyksenä syvemmälle yhteiskunnalliselle analyysille. Teoreettisena viitekehyksenäni ohjaamassa tutkimusta toimi käsitys palkkatyöstä yhteiskunnallisen järjestyksen perustana, eli koko yhteiskuntajärjestyksen perustuminen sille, että jokainen työkykyinen ihminen elättää itsensä ansiotyöllä. Tutkimusaineistonani oli eduskunnan pöytäkirjat, joissa käsiteltiin aktiivimallia rajattuna hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroihin. Aineistoani analysoin kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä ja havaitsin aineistosta kolme eri diskurssia: eettinen, taloudellinen ja paimentava. Näistä diskursseista koostin kolme erillistä analyysilukua. Ensimmäisessä analyysiluvussa käsittelen eettistä diskurssia, joka sisältää hallituksen käsitykset yksilöön kohdistuvista velvollisuuksista työn ja työnteon piirissä. Toisessa analyysiluvussa käsittelen taloudellista diskurssia, johon kuuluu työn rooli hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä sekä hallituksen käsitykset työn merkityksestä taloudessa yleisemminkin. Kolmas analyysiluku käsittelee paimentavaa diskurssia, mikä sisältää analyysini siitä, miten Sipilän hallitus käsitti valtion roolin työvoimapolitiikan alueella ohjaamassa kansalaisia kohti työntekoa. Näillä keinoin olen voinut päätellä Sipilän hallituksen käsittäneen työn ominaisuuksiltaan melko staattiseksi aktiviteetiksi, jonka tuottavuus korreloi suoraan tehtyjen työtuntien määrän kanssa, vaikkei asia ole läheskään näin yksiselitteinen. Samaten hallitus halusi ohjata sosiaaliturvaa kohti työhön kannustavaa suuntaa yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti, muttei kuitenkaan ollut valmis kokonaisvaltaisiin uudistuksiin sosiaaliturvassa. Aktiivimalli oli lähinnä yksittäinen laajemmasta kokonaisuudesta poimittu keino, jonka onnistumisedellytykset ovat huonot ilman sitä tukevia kokonaisvaltaisempia toimenpiteitä. Lisäksi yleisemmin hallitus käsitteellisti ja ymmärsi työn ja työnteon jälkiteollisen yhteiskunnan aikana edelleen teollisuusyhteiskunnan käsittein